Zoom Rockfutiksen SM-kisoissa Lahessa

Hrrpati!!

Vihdoin koitti viikonloppu, jota moni zoomilainen oli jo odotellut jo monta kuunkiertoa. Suomen Chicago kutsui syleilyynsä 5.-6. syyskuuta, ja siihen vastattiin. Lauantaiaamu valkeni sateisena pääkaupunkimme pilvien alla, mutta siitä viis ja kuus, matkaan lähdettiin täynnä intoa ja taitoa. Pääjoukkojen bussi starttasi klo 8 reikäleipä Nordiksen parkkipaikalta ja pelaajia naarattin matkanjohtaja Ari "Vito" Koivun johdolla kyytiin katujen varsilta ja moottoritien levähdysalueen reunamilta.

Vaikka matka ei niin pitkä ollutkaan (harmi sikäli, sillä sökörinkejä ei keretty pistämään pystyyn), niin päätimme yksissä tuumin pitää kahvitauon kohdekaupunkimme reunamilla tutustuaksemme paikallisiin alkuasukkaisiin, heidän kieleensä ja kulttuuriinsa, jotta välttyisimme joutumasta heidän pataansa juhla-ateriaksi tunkeutuessamme yhä syvemmälle lahelaisia kuhisevaan viidakkoon.

Löysimme tiemme Radiomäelle ja sen versioon pukukopista, jossa ämyreistämme raikasi jo kotvan kuluttua Kojon legendaarinen "Nuku pommiin" sekä muita asiaan kuuluvia musiikkikipaleita. Alkoi siinä syke nousta ja lihakset lämmetä kun paikalle saapui joukkueen virallinen huoltaja Ville Heinonen hevoslinimentteineen.

Kovalla uholla lähdimme siis ensimmäiseen koitokseen Elmua vastaan. Hyvältä näytti vielä puoliajalla johtaessamme Lauri Ogawan maalilla 1-0, mutta pillin vislatessa viimeisen kerran tajusimme hävinneemme ottelun 1-2.

Emme toki jääneet nuolemaan toistemme haavoja, vaan suuntasimme turnauksen pääkallopaikalle Kisapuistoon ja hiomaan taktiikkaamme seuraavaa vastustajaa, jokaisissa Rokkareissa mukana olleen Ile Vainion kipparoimaa AXRrää silmällä pitäen.

Samalla tankkasimme itseemme maittavaa kisajärjestäjien taikomaa lounasta pelaajien pitäessä myös nestetasapainostaan huolta. Se on erittäin tärkeää moisessa viikonlopun yli kestävässä urheiluturneessa. Pian koittanut ottelu oli tasaista vääntöä puolin ja toisin. Zoomilaisista tällä kertaa maalausvuorossa oli puolustajantontiltaan hyvin noussut Pyry Takala, mutta lopulta pataan tuli samoin 1-2 luvuin.

Kaksi ekaa matsia hävittyämme alkoi olla omat ja kaverinkin konstit vähissä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin pitää palaveri itsensä Kuningas Litmasen patsaan välittömässä tuntumassa. Suoritettuamme mitä kummallisempia rituaaleja ja oltuamme kosketuksissa tuonpuoleiseen, joku meistä ehdotti, että tekisimme seuraavassa ottelussa enemmin maaleja kuin vastustaja, niin voittaisimme. Ajatus oli kerrassaan nerokas ja päätimme yksissätuumin kokeilla kyseistä mullistavaa ideaa heti seuraavassa matsissamme.

Ja kas, olimme kuin uudestisyntyneitä tämän oivalluksemme saattelemana. Seuraava vastus Volume Vaasasta sai tuta taktiikkamme toimivuuden. Sääliksi melkein kävi niiden maalivahdin selkää jatkuvan verkostapallonnoukkimisen vuoksi, sillä äidyimme suorastaan hurmokseen ja Zoom värkkäsi yhteensä kahdeksan kassia Volumen tyytyessä nollaan. Rami Ibrahin latoi niistä 5, Manu Myllyaho, Janne Vakio ja Henkka Harberg yhdet byyrit mieheen. Siitä oli hyvä jatkaa iltaa ja seuraavan päivän koitoksia kohti. Tähän väliin pitää todeta Zoomin maalivahtipelin olleen kautta koko turnauksen parasta AA-luokkaa. Kuten myös puolustus, keskikenttä sekä hyökkäyspää kuuluivat samaan kerhoon.

Sijoituimme alkulohkossamme kolmanneksi, joten ihan eivät paukut riittäneet yläloppusarjaan, mutta alaloppusarjaan pääsy oli vähintäänkin yhtä hieno suoritus, sekä tieto siitä ettemme tulisi aloittamaan seuraavan päivän urakkaamme heti aamun valjettua.

Aamupalatarjoilun koittaessa moni toveri oli jo (tai vielä) vahvassa pelikunnossa. Muutamat päättivät olla kohteliaita jättäytyen suosiolla sunnuntain ekasta matsista antaen ystävällisesti muille enemmin peliaikaa. Onneksi reissuun mukaan oli lähtenyt hieno ja monipäinen porukka, joten vaihtomiehiä sekä jalkoja riitti hyvin ja siitä jatkettiin mihin edellisenä päivänä oltiin jääty. Eli voittojen tielle. Päivän eka peli hoidettiin kotiin tyylikkäästi pilkuilla. Varsinainen peliaika päättyi 1-1 vastustajajoukkue RFTKoon vastatessa molemmista osumista. Jatkoaikaa ei turnauksessa tunnettu, vaan ratkaisu haettiin suoraan pilkuilla. Zoomilaisista onnistujia olivat Rami sekä Vito.

Sunnuntain toinenkin matsi päättyi ennakko-odotusten mukaisesti Ramin ja Miikka Heinosen maalatessa Zoomin 2-0 voittoon FC Puhurista. Vuorossa olikin sitten alaloppusarjan mestaruusottelu, eli niin sanottu B-finaali FC Olympiakosia vastaan. Kyseessä oli supisuomalainen joukkue, vaikka lajiin vihkiytyneille saattaakin tulla mielleyhtymä varsin menestyneeseen kreikkalaisjoukkueeseen. Tosin tuossa vaiheessa Zoomin pelurit olivat henkisesti ja fyysisesti niin kovassa iskussa, että helleenitkin olisivat saaneet sen verran kovaa kyytiä etteivät olisi sen pyörityksen jälkeen saaneet edes fetaa sanottua.

Ottelusta muodostui trillerinomainen taistelu. Johdimme 2-1 Ramin vastaten molemmista maaleistamme. Peliaika läheni loppuaan, tuomari vilkuili kelloaan siihen malliin, että minä hetkenä hyvänsä nostaisi pillin viimeisen kerran huulillensa. Vastustaja painoi päälle Viertolan isännän härkälauman lailla ja prässäsi armotta. Tapahtui muutamia toisiinsa hatarasti liittyviä asioita kentällä, pallo vaihtoi omistajaa ja kulkusuuntaansa, tehtiin nopeita ratkaisuja, kuului huutoja, tilanne eskaloitui nopeasti, mies oli maassa, vastustaja, rike... ja kuinka ollakaan, tuomari puhalsi pilliinsä. Ei tosin ottelun päättymisen merkiksi, vaan tuomitakseen vastustajalle rangaistuspotkun. Maalihan siitä tuli. Tasan 2-2. Päivän toinen rankkuskaba oli tosiasia.

Monenmoista on pilkuissa tullut nähtyä, kuten tälläkin kertaa. Zoomin Petja Lähde suoritti enemminkin lumilautailumaailmasta tunnetun 360-tempun vauhdinottonsa aikana hämäten maalivahdin ja yleisön lisäksi itsensä pallon löytäessä tiensä lopulta johonkin aivan muualle kuin maalin perukoille. Tilanne oli tosin koko ajan täysin hallinnassamme, vetovastuun saaneet pelaajat tiesivät mitä olivat siellä tekemässä ja miksi. Show must go on, mitään hätää ei ollut, sillä Ramin, Viton ja Panu "Patse" Tuomikon onnistuessa vedoissaan Olympiakosin samalla tuhriessa omia yrityksiään henkisesti lyötyinä, Raittius- ja urheiluseura Zoom pääsi nostelemaan kuviteltuja kannuja ja voitonmaljoja yhdeksännen sijan kunniaksi!!

Rockfutisviikonloppu oli kokonaisuudessaan hyvin, varsin ja erinomaisesti onnistunut. Kotimatkalle lähdettiin monta muistoa rikkaampina ja bussissa raikasi niin yhteislaulu kuin Tatu Siivosen koskettavat tulkinnat. Kiitos tapahtuman järjestäneille tahoille, mukana olleille, taustajoukoille sekä kaikille keille kiitos kuuluu! Ensi vuonna taas mennään! Hienoa porukkaa. Rock!

Zoomin pelaajat: Pasi Hailio, Henrik Harberg, Miikka Heinonen, Rami Ibrahim, Jussi Jääskeläinen, Kari Kanala, Mikko Knuuttila, Ari Koivu, Arto Koskinen, Joonas Laitinen, Immo Lehto, Petja Lähde, Jukka Mantere, Topi Manu, Manu Myllyaho, Pekka Mäntylä, Mika Nikkanen, Jan-Ole Nordlin, Lauri Ogawa, Joose Palonen, Mikko Pietilä, Toni Schuller, Tatu Siivonen, Sami Sillanpää, Markus Siltanen, Jan-Christian Söderholm, Pyry Takala, Topi Tiihonen, Panu Tuomikko, Janne Vakio, Heikki Valkama, Mika Wickström.

Huoltaja: Ville Heinonen

Faniryhmä: Pekkis Allinen

-Patse