Ensimmäinen perinteinen fudislätkä oteltiin perjantaina Boltilla

Perjantainen ottelu onnistui yli odotusten. Ilma oli kaunis kuin morsian ja kenttä täynnä potentiaalisia sulhoja, tosin osalla parasta ennen -leima jo mennyt aikaa sitten, jos noin niinkuin naimapuuhia mietitään. Mutta eihän zoomilaiset nyt sellaisia mieti, eivätkä miettineet pelin aikanakaan, vaan latoivat palloa päästä päähän kuin Jukolan veljekset kurraa eteläisen Hämeen pientareilla männävuosina.

Koolle oli kutsuttu ja kiitettävissä määrin tultu (eikä tällä siis vielä tässäkään vaiheessa tarkoiteta mitään alatyylistä vihjailua). Yli 30 pelaajaa zoomin fudis- ja lätkäporukoista oli paikalla kun pelipaitoja jaettiin. Joukkueet kohtaamisessa noudattivat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vanhaa hyväksihavaittua mustat vastaan keltaiset jakolinjaa, eli ottelu ei ollut niin sanottu lajienvälinen paremmuusmittelö. Maalivahdin hommiin usutettiin keltaisten päätyyn Koivun Ari sekä mustille Jääskeläisen Jussi, joista edellinen tunnetaan ehkä paremmin Mercedes Benz -merkkisenä pakettiautona ja jälkimmäinen entisenä Valioliigaseura Boltonin huippuveskana, tai sitten ei.

Jääkiekon lajijohtaja Pekkis piti pillinsä kanssa huolta siitä, että pelaajien käytös pysyi sopivan siistinä, eikä voimasanoja ja vastustajien solvauksia juurikaan kuultu. Loukkaantumisia ei täten tapahtunut fyysisellä, eikä myöskään henkisellä puolella, joten tapahtuma oli myös tältäkin osin linjassa seuran "kaikki taaplaa tyylillään" -mentaliteetin kanssa.

Töölön pimenevässä illassa kaksi ensimmäistä maalia tekivät keltaisten joukkue. Kanarialintujen hurmosta kesti kuitenkin vain joitakin minuutteja, sillä seuraavat kaksi kertaa palloa saatiin kaivaa kentän vastakkaisesta maalista. Aikalaistodistajien muistikuvan mukaan ottelu oli tauolle mentäessä 2-2. Suoritettiin pikainen juomatankkaus ja salamannopeat taktiset ajatuksenvaihdot joukkueiden vaihtaessa puolia ja valmistautuessaan kohtaamaan demoninsa toisen puoliajan muodossa.

Mustat ottivat pelin haltuunsa ja painoivat päälle lailla yleisen syyttäjän, mutta eivät lopulta päässeet todella vaarallisiin maalipaikkoihin keltaisten parkkeeratessa bussinsa ja siilensä kuudentoista-alueen rajalle. Ja kun keltaiset onnistuivat hyödyntämään tehokkaasti omat hyökkäyksensä, niin areenalta poistuttiin yksissätuumin siinä yhteisymmärryksessä, että mustat olivat kokeneet juuri 4-2 tappion. Jälkipeleihin siirryttäessä tulosta juhlittiin molempien joukkueiden voimin.

Oliko pääkaupunkimme taivas enteellisesti valinnut auringonlaskun värikseen kauniin keltaisen...

Pelaaja toisensa jälkeen saapui kohteeseen h-hetken lähestyessä. Jotkut olivat varustautuneet eväiden kanssa.

Piilossaolevan tuomarin ohjeistuksia kuunneltiin korvat tiukkoina ennen taistoa.

Ottelun ehkä yllättävin maalintekijä seisoo tässä. Sami "ikinä en nappareita jalkaani laita" Vehkaluoto niittasi ottelun viimeisen maalin päätyrajan ja kuudentoista nurkilta hurjalla roikkukudilla takanurkkaan. Ehkäpä tästä kokemuksesta intoa uuteen lajivalloitukseen.

Takarivi vasemmalta: Janne Masalin, Saku-Pekka Sundelin, Kalle Vehkaluoto, Rami Ibrahim, Toni Schuller, Jesse Koivistoinen, Tomi Rissanen, Kari Räisänen, Jukka Mantere, Pekka Mäntylä, Niko Saarela, Claes Olsson, Markus Siltanen, Mikko Knuuttila, Henrik Harberg, Tatu Siivonen, Pekkis Allinen. Eturivi vasemmalta: Miikka Heinonen, Akseli Kouki, Anssi Leino, Simo Sipola, Sami Vehkaluoto, Topi Tiihonen, Janne Vakio, Kari Kanala, Pyry Takala, Mika Wickström, Immo Lehto, Peter Lundqvist, Heikki Valkama, Stenka Christiansen. Edessä maalivahdit: Ari Koivu ja Jussi Jääskeläinen. Kuvasta puuttuu (kameran takana) Panu Tuomikko.

-Patse